Matkakertomus: Marcialonga 2019

Torstaina 24.1. kokoonnuimme aamuvarhain Kruunupyyn lentoasemalla. Tunnelma tietysti odottava ja korkealla. Meitä oli 8 hengen seurue Pohjanmaalta ja Helsingissä mukaan liittyi 3 kaveria.

Münchenin kone ei ollut täynnä, mutta mukana oli selvästi muitakin Marcialongaan menijöitä.

Münchenistä nappasimme vuokra-automme; pikkubussin ja farkku passatin. Tavarat mahtuivat kyytiin, kun hyvin pakattiin. Vähän ruuhkaakin koettiin Münchinin eteläpuolella ja todettiin että hiihtämällä mentäisiin nopeammin.

Hotellillemme Predazzossa saavuimme sopivasti ja pieni lepo/jalottelutuokio olikin ihan paikallaan.

Perjantaina ohjelmassa oli numeroiden haku kisakansliasta Cavalesessa. Messuhallissa oli muutama näytteilleasettaja esittelemässä tuotteitaan ja palveluitaan. Mittakaava toki aika pieni verrattuna Vasaloppetin vastaavaan. Ruokailimme Cavalezessa ja päätimme palata hotellille voitelemaan suksia. Arton väittämän mukaan luistaa niin kuin Ladan kytkin ja pitää kuin Vennamon vaalilupaus.

Iltapäivällä ehdittiin myös testaamaan sukset ja ladut. Latu-uralle oli kävelymatka hotellilta. Italian pojat olivat kyllä tehneet kovasti töitä, sillä luonnon lunta ei ollut nimeksikään. Oli nautinnollista päästä hiihtämään todella hyviä latuja auringonpaisteessa.

Sen jälkeen sauna ja päivällinen. Hauska yksityiskohta hotellillamme oli, että aamiaisen yhteydessä valittiin kunkin illan menyy. Illalla ei ollutkaan niin itsestäänselvää, että muisti mitä oli valittu. Vähitellen rutiiniksi tuli ottaa menyystä kuva, muistin virkistämiseksi.

Lauantaina kävimme tutustumassa Val di Fiemmen hiihtostadioniin. Osa hiihti sinne hotellillta, osa autolla ja tuli sukset testattua. Hiihtostadionilla oli runsaasti väkeä eri maista, suksiansa testaamassa ja tunnelmaa riitti. Muutamat hurjat hiihtivät vielä stadionilta maaliin asti. Jatkoimme autolla Cavaleseen, mistä nappasimme pisimmän lenkin hiihtäneet kyytiin. Suuntasimme hieman kaupungin ulkopuolelle Franco Nonesin urheiluliikkeeseen, missä saimme tutustua paikallisen hiihtosankarin menestysvuosien lehtileikkeisiin, varusteisiin ja palkintoihin. Urheiluliikkeen valikoima oli todella laaja murtomaahiihdon osalta.

Sunnuntaina olikin sitten kisapäivä. Aikaisen aamiaisen jälkeen kokoonnuimme hotellin edessä ja patikoimme varusteinemme Predazzon linja-autoasemalle, missä bussi odotti jo valmiina. Kamat kyytiin ja menoksi. Lähtöpaikalle saavuimme ajoissa ja oli mielenkiintoista nähdä tv:stä tuttujen hiihtotähtien kävelevän tai juoksevan starttipaikalle.

Marcialongassa ajanotto perustuu chipin tietoihin eikä lähtölaukaukseen, mikä on todenmukaisempi systeemi kuin esim. Vasaloppetissa käytettävä. Latuprofiilin mukaan ensimmäiset 18 km on nousuvoittoista, minkä jälkeen taas pitkän aikaa laskua. Isommat tai ainakin jyrkemmät nousut olivat muutaman tuhannen hiihtäjän jäljiltä aikamoista mössöä. Parempi ehkä niin, malttoi ainakin paremmin kävellä ne pätkät.

Huoltopaikkoja oli tiheään joten nestehuolto toimi hyvin. Reitti kulkee kylien ja kaupunkien läpi ja runsaasti ihmisiä oli kerääntynyt ladun varteen kannustamaan. Yksin ei tarvinut oikeastaan missään vaiheessa hiihtää.

Paljon puhuttu loppunousu oli maineensa veroinen. Itselläni oli suksissa sen verran hyvä pito etten pysähtynyt liisteriä ottamaan. Paukut oli kuitenkin jo siinä vaiheessa käytetty, joten pääosin tuo viimeinen 3 km oli kävelyä ja kamppailua maaliin pääsystä. Niin se näytti olevan muillakin, kun ei kovin moni ohi enää siinä vaiheessa mennyt.

Täytyy todeta että italialaiset ovat kyllä mainettaan parempia organisoimaan. Kaikki kisassa toimi tosi hyvin; 70 km latureittiä oli saatu aikaiseksi vaikkei luonnon lunta ollutkaan, huolto toimi kisan ajan, kuljetukset toimivat hienosti ym.

Sunnuntai-iltana alkoi lumisade ja päätimmekin, että kotimatkalle lähdetään jo klo 9.30 siltä varalta, että keli haittaa liikennettä. Hyvin oli tiet aurattu ja suolattu. Ei mitään ongelmaa sen suhteen.  Müncheniin saavuimme hyvissä ajoin ja terminaali oli tupaten täynnä kotiin palaavia hiihtäjiä. Helsingissä olleen lumisateen vuoksi koneemme oli n 2 tuntia myöhässä ja olimme varmoja että jatkolennolle emme ehtisi. Sekin oli onneksemme ollut myöhässä ja kone odotti meitä, koska sinne oli tulossa muitakin samalta Münchenin lennolta.

Marcialonga-reissu oli todella myönteinen kokemus oli ensikertalaiselle. Mukavassa porukassa on todella nautinto matkustaa!

Nyt odotellaankin sitten Vasaloppetia. Vielä ehdit mukaan!

No Comments

Post A Comment